Kävin tässä viikolla piipahtamassa Ikeassa - hakemassa järjettömät läjät kynttilöitä ja tuikkuja talvenvaraksi. Huomasin siellä kivan nipsuvalaisimen, jossa oli hauska kangaspäällysteinen johto! Nappasin sen mukaan keittiöön, valoa tuomaan!
Kaksoset on kovia menemään. Kävelevät, mutta muksahtelevat maahan pepulleen (onneksi vaippa toimii pehmusteena!) ja tömäyttelevät päitänsä jatkuvasti pöydänkulmiin. Yritin kuvata Alvaa pitkästä aikaa tänne blogiin - mutta hän ei oikein pysy kuvissa paikoillaan, vaan hytkyy jatkuvasti. Yhdessä kaksikko oli rauhassa. Muutenkin liikkuvat aina kimpassa. En muista olisivatko ikinä olleet eri paikoissa leikkiessään, aina yhdessä.
Nyt tässä just arvon, että jaksaisinko pukea heidät jo toistamiseen ulkokamoihin ja lähteä illallisen jälkeen lenkille.
Vaikka arki on todella, todella rankkaa koen onnentunteita kaksosista päivittäin! Vaikka tänään, kun kävelin olohuoneesta keittiöön toinen käteni pienen tytön kädestä pitäen ja toinen pienen pojan kädestä pitäen. Katsoin, kun pikkuiset jalat tösöttivät eteenpäin ja mietin, että vuosi sitten pidin kapaloituja vauvoja rinnalla ja istuin väsyneenä ja onnellisena tuossa sohvalla. Voi, niin se aika menee eteenpäin vaikka ei se siltä tunnu (kun elää varsinaista "Päiväni murmelina" -elämää).
Tavataan taas täällä blogissa pian, ystävät! Taidan nyt nostaa itseäni niskasta kiinni ja painella lenkille kaksosten ja koiran kanssa. Ihana auringonlaskun värjäämä taivas ...
Oi teilläkin jo kävellään! Samaistun niin tohon, että arki on tosi tosi rankkaa,mutta vähän väliä tulee se tunne että on niin onnellinen ja ylpeä noista tyypeistä<3
ReplyDeleteKivalta näyttää lamppu avohyllyjen parina :)
ReplyDeleteIhana kettupaita! Se on hienoa, kun kokee noita onnenhetkiä lapsistaan. Ja hassua, miten ne omatkin tunteet välillä heittelee, että juuri on tuskastuneena johonkin sotkuun, riitaan tms. ja sitten naurattaakin hetken kuluttua jokin lapsen ilme tai muu juttu.
Kivan näköinen valaisin... ! Ja ihanat kaksoset <3
ReplyDelete